Kutsun kotiamme Popmuseoksi. Ensimmäinen Popmuseosta taidenäyttelyyn tuulettumaan lähtenyt teos on Kata Ögårdin Elvis ja perhoset. Kooltaan pieni mutta vaikutukseltaan suuri sekatekniikkatyö osallistui Kata Ögårdin muistonäyttelyyn Ystävän jälki, joka pidettiin Valkealan Multahovin Vanhassa myllyssä elo-syyskuussa.

Näin Katan Facebook-sivuilla kuvan teoksesta joskus vuonna 2020 ja olin myyty. Soitin siltä istumalta Katalle ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua olin jo kolkuttelemassa hänen kotioveaan Hovilassa. Niin Elvis ja perhoset vaihtoi omistajaa.

Olen ripustanut Elviksen ja perhoset eteisaulaan, jossa roikkuu myös Markku Lindénin tekemät upeat, elävät muotokuvat The Rolling Stones -yhtyeen jäsenistä. Pastellitöiden alkuperäinen tilaaja ja omistaja Vesa Lehtola lahjoitti ne Popmuseon kokoelmiin nelisen vuotta sitten. 

Popmuseon olohuonetta hallitsee Timo Mähösen kookas sekatekniikkamaalaus, jossa lokoisasti makoileva siamilainen on ikään kuin raapinut kankaan verille. Ostin työn Timon muistonäyttelystä muistaakseni vuonna 2019. Tuokin taulu olisi hyvä saada johonkin kaikille avoimeen taidenäyttelyyn, sillä teoksen arvo ei ainakaan laske, jos se on julkisesti esillä.

Mähönen kuului taiteilijaryhmä Taideahtaajiin, jonka teoksia on näytteillä Lappeenrannan taidemuseossa tammikuun loppuun asti. Näyttelyn ovat toteuttaneet ryhmän muut jäsenet Juha Metso ja Heimo Suntio. Se on omistettu Timo Mähösen muistolle. Lappeenrannassa on tuskin esillä Timon henkilökohtaisia töitä. Täytyy käydä katsomassa. 

Popmuseosta löytyy myös palanen Pelle Miljoonan patsasta. Kesäkuussa 2019 rumpalille valettiin uusi vasen käsi neljä vuotta aiemmin varastetun tilalle. Torsosta piti ensin poistaa pätkä rannetta, jotta uusi käsi saatiin asennettua paikalleen. Rumpalipatsaan veistäjä, jo aiemmin mainittu Neuvottoman oma poika Heimo Suntio antoi minulle siivun patsaan ranteesta. Vai oliko se Patu, joka otti itselleen pitemmän pätkän ja ojensi minulle jämälätkän. But anyway, nyt tämä pronssinen kolikko hehkuu pronssinvärisissä kehyksissä Popmuseon kuistilla. Sen alla roikkuu oma punamusta harjoitelmani nimeltään Perry Como Sings Jimi Hendrix. 

Kun Kata Ögård luovutti minulle pienen mutta valtavan sekatekniikkatyön silloin vuosia sitten Hovilassa, hän sanoi hymyillen: ”Nyt Elvis ja perhoset palaa kotiin.”

”Miten niin?” hämmästelin.

”Olen tehnyt sen Haminassa.”