Mauri Kunnas (Aleksis Kiven romaanin pohjalta): Seitsemän koiraveljestä. Ohjaus ja sovitus Aleksis Meaney. Musiikin sovitus ja johtaminen Jouni Bäckström. Lavastus ja videosuunnittelu Petteri Pietiäinen, pukusuunnittelu Heidi Sayers, naamioinnin suunnittelu Silja Huuhtanen. Valaistusmestari Mikko Laaksonen, äänimestari Tommi Leinonen, Kaj Günther. Rooleissa Osku Haavisto, Jarkko Sarjanen, Juho Markkanen, Kalle Kurkiala, Marika Huomolin, Konsta Lippo, Ella Mustajärvi, Eeva Hautala, Lise Holmberg, Anne Niilola. Äänirooli Antti Leskinen. Kotkan teatterin suuren näyttämön ensi-ilta 18.10.

Kumpi on tehokkaampi vetokoukku perheteatteriin, Mauri Kunnaksen seitsemän koiranpentua vai Aleksis Kiven mehukas kieli? Molempi parempi, ainakin Kotkassa. Seitsemän lurppakorvaista penikkaa valloittaa nuorimmat katsojat jo pelkällä olemuksellaan, mutta upean elämyksen viimeistelee se, minkä Kivi kirjoitti.

Aleksis Meaneyn ohjaama ja sovittama näytelmä on kerta kaikkiaan aseistariisuva kokemus. Tapahtumat etenevät monenikäiselle yleisölle sopivassa rytmissä. Huumoria ja jännitystä riittää, samoin pentujen keskinäistä ilonpitoa ja räksytystä. Kansalliskirjailijan teosta kohdellaan kunnioittavalla otteella sen veijarimaisuutta arvostaen. (Minulle Seitsemän veljestä oli kouluaikoina varsinainen kauhistus, koska opettaja pakkosyötti sitä paatoksellisen puheen säestyksellä. Veikkaisinpa silti, että tämä produktio herättää yleisön nuorimpien kiinnostuksen alkuperäisteoksen lukemiseen ennemmin tai myöhemmin.)    

Näyttämökuvakin hurmaa: metsien kaukainen sini, puunrunkojen välistä siivilöityvä valo, etelähämäläisen kylän hirsitöllit… Ja tantereella mellastavat riemastuttavat korvanheiluttajat Juhani (Osku Haavisto), Tuomas (Jarkko Sarjanen), Aapo (Juha Markkanen), Simeoni (Kalle Kurikkala), Timo (Marika Huomolin), Lauri (Kosta Lippo) ja hännänhuippuna Eero (Ella Mustajärvi). Kertovat osuudet ja liuta sivurooleja on jaettu Eeva Hautalalle, Lise Holmbergille ja Anne Niilolalle. Ensembletyöskentely luistaa; nahistelusta siirrytään kerkeästi saunan makoisiin löylyihin tai käpälämäkeen. Kukin hahmo saa tapahtumien tiimellyksessä riittävästi tilaa kehkeytyäkseen ilmeikkääksi tyypiksi, jonka edesottamuksia nuorimpienkin on helppo seurata. Heidi Sayersin varsin tyylitellyssä puvustuksessa on viittauksia parin vuosisadan takaiseen aikaan samalla kun se ruokkii katsojan mielikuvitusta niin, että silmien edessä todellakin tassuttelee koiralauma.

Kiven muheva, sointuisa kieli taipuu notkeasti näyttelijöiden suussa – ja ainakin ensi-illassa vaikutti siltä, kuin myös lapsiyleisö olisi joutunut sen pauloihin. Ihanimmalta se kuulostaa lauluissa, jotka soivat ja helisevät täyteläisen vivahteikkaina. Anne Noran hieno kuorosovitus Voimasta seitsemän miehen kaikuu uljaana, ja Marika Huomolinin heleästi tulkitsema Oravan laulu kuljettaa pesään, johon jokainen meistä haluaa päästä tuutimaan, kun myrsky ravistelee kotikuusikkoa.